Suomi – Ranska

…siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Yleensä iltaisin olen niin puhkipoikki väsymyksestä, että suosiolla vaan rojahdan sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria ja nauttimaan hiljaisuudesta. Päivät ovat nykyään niin täynnä actionia! Luulisi varmaan, että tämä kotosalla oleminen lasten kanssa on yhtä “lomailua”, mutta eipä tämä kyllä lomaa ole nähnytkään. Nyt vasta osaa kunnolla arvostaa omien vanhempien suurta työtaakkaa, kun itse tätä samaa hommaa tekee. Miten sitä sitten jaksaa teihdä kaiken, kun käy vielä töissäkin?

Suomen reissu meni oikein mukavasti ja juoksevissa merkeissä. Kävimme äidin kanssa Turussa moikkaamassa kummitätiäni ja äippä kävi samalla kampaajalla. Näin myös vanhaa ystävääni samalla reissulla ja shoppailimme. Tuukka tuli sitten Helsinkiin ja lensimme yhdessä takaisin kotiin. On tuon pojan kanssa helppo reissata, niin kilttinä oli koko matkan ajan. Reipas pikku reissaaja!

Täällä arki on asettunut loman jälkeen omiin uomiinsa. Tuukka on edelleen innokas koululainen, eikä yhtenäkään aamuna ole tarvinut herätyksen tai kouluunlähdön kanssa tapella, onneksi! Käsikähmää meinaa kyllä tulla aina välillä lasten välille, lähinnä leluista. Molemmat tottakai haluaisivat leikkiä samalla lelulla yhtäaikaa, eikä mikään muu lelu sillä hetkellä kelpaa. Neidille on alkanut ilmaantua ensimmäisiä uhman “oireita”, voin sanoa, että täällä meillä on pieni jääräpää! Avuliaasti Taïka kuitenkin auttaa pyykinpesukoneen tyhjennyksessä ja imuroimisessa, äitinsä tyttö.

Olimme siipan kanssa viime perjantaina pitkästä aikaa tuulettumassa yhdessä ilman lapsia. Olimme siipan työkaverin syntymäpäivillä. Ne olivat oikeasti yllätysjuhlat, sankari ei siis tiennyt meidän paikallaolosta kuin vasta juhlapaikalle tullessaan. Oli todella hauskaa, syötävää oli riittävästi ja kakki ja viini hyvää. Shampanjaa tietenkään unohtamatta. Sunnuntaina meillä kävi lounaalla Didier ja Chantal. En ole itse vielä maininnut Chantalin sairaudesta mitään, Stéphane on tainnut ranskankielisissä teksteissään siitä kertoa. Chantal siis sairastui rintasyöpään, joka on nyt leikattu ja jota vastaan nyt taistellaan erilaisin hoidoin ja myrkyin. Raskasta aikaa meille kaikille, eritoten Chantalille, Didierille ja Stéphanelle. Olen täällä tukemassa muita siinä määrin kuin kykenen. Ainakin yritän parhaani. Tuukalle en ole vielä sairaudesta kertonut, mutta ajattelin kertoa sopivan ajankohdan tullessa.

Tälle viikolle on hurjasti tekemisiä. Minulla on monta lääkäriaikaa ja viikonloppuna monia pikku kinkereitä. Lauantaina menemme Tuukan, Léon ja Marjorien kanssa lounaalle McDonald’siin. Viemme siis lapset sinne syömään, se taitaa olla Tuukalle aika iso juttu. Lauantai-iltana meille tulee Gillian, Stéphane ja lapset illalliselle ja sunnuntaina meille tulee siipan serkku Delphine perheineen lounaalle. Viikonloppu taitaa siis hujahtaa keittiössä. Pitäisi vielä keksiä, mitä oikein kokkailen. Lääkäriaikoja on ensi viikolle asti, joten tässä pidetäänkin mamma kiireisenä vähän aikaa.

Taïka oli tosiaan myös sairaana viime viikolla. Reppanalla oli korvatulehdus ja keuhkoputken tulehdus. Oli se vain menoa… Parina päivänä siippa oli kotosalla, että pystyin kuljettamaan Tuukkaa kouluun, Taïkalla oli nimittäin ulosmenokielto. Sitten parina päivänä Marjorie kuljetti Tuukkaa kouluun, mikä oli uskomattoman kiltisti tehty. Nyt on tyttö kuitenkin tervehtynyt ja on oma utelias, valloittava itsensä. Tuona aikana tuli vain univelkaa sen verran, että ne ovat vieläkin nukkumatta pois. Iltaisin en väsymyksestä huolimatta malta mennä nukkumaan, kun haluan tehdä omia juttujani.

Tulin juuri hammaslääkäriltä ja ottipa voimille! Vaikka yhtään ei hoito sattunutkaan, niin aina jännitän ihan hirveästi näitä käyntejä. Ja nyt purkautuu jännitys sitten kunnon päänsärkynä. Kohta lähden hakemaan Tuksua koulusta ja käyn samalla hakemassa vaippoja neitokaiselle kaupasta. Kävin kyllä jo tänään aamulla Taïkan kanssa kaupassa, mutta unohdin kuitenkin joitain juttuja, kuten aina.

Mukavaa viikkoa kaikille rakkaille, en malta odottaa helmikuuta kunnes taas nähdään!!! On niin kova ikävä teitä kaikkia!

Jenni: MOKOMAAAAAAA ODOTTAAAAAAA!!!! TAKATAKATAKATAKATAKATAKATALVIIIIII!!!!

Mon Amour: I love you so much, with two little boulets I know I don’t say it as often as I did before, but my love is still there, stronger than before. You’re my everything, you make my life complete. Never forget that. Je t’aime.