Suomi – Ranska

Tänään viettää pieni poikani syntymäpäivää! Viisi vuotta sitten koin jotain todella ihmeellistä, esikoiseni syntymän. Viisi vuotta sitten tähän aikaan olin valkoinen kuin lakana, väsynyt ja sekaisin, mutta ennenkaikkea onnellinen tuore äiti. Se oli yksi elämäni ihmeellisimmistä ja onnellisimmista hetkistä; minusta tuli Äiti, minulla on poika. Poika, joka tuo päiviini niin paljon iloa ja onnea (välillä myös harmita hiuksia) etten sitä voi kunnolla sanoin kuvailla. Aika menee uskomattoman nopeasti, nyt pienestä vauvasta on kasvanut reipas iso poika, joka auttaa äitiä kotitöissä ja touhuaa päivät pitkät. Onnea rakkaalle pojalleni, joka tänään kello 16h33 täytti vuosia!

Aloitimme heti aamusta synttäripäivän ja heräsimme puoltatuntia normaalia aikaisemmin aukaisemaan lahjoja. Voi pienen miehen ilmettä lahjoja aukaistessa! Kaikki lahjat olivat mieluisia ja kiitos teille kaikille rakkaille muistamisesta ja välittämisestä! Suosikkilahja taisi olla papan valitsema Transformers-ukkeli nimeltä Optimus Prime (olen itsekin tämän elokuvan suuri fanittaja, Tuukka ei sitä tietenkään ole nähnyt, mutta ne tyypit on coleja ). Sitä ihmeteltiin ja katseltiin. Tuukka sai myös vaatteita, puuhakirjoja ja dvd-pakkauksen. Sitten ostimme vielä kaksi lautapeliä, joita tänään illalla testailimme. Oli todella hauskaa pelailla koko perheen voimin, Taikakin osallistui mielellään ja meteli oli sen mukaista! Tuukalla oli ollut ilmeisen mukava päivä koulussa. Vein sinne aamulla suklaamuffineja, mehua ja karkkia, jotta koko luokka sai vähän herkutella Tuukan syntymän kunniaksi. Kaikki syötävä oli tehnyt kauppansa ja Tuukka oli tyytyväinen. Ja niin olin minäkin.

Olen viettänyt viimeisen viikon enemmän ja vähemmän keittiössä touhuillen. Olen valmistanut Tuukalle kakkua jo kauan aikaa, tai paremminkin niitä koristeita kakun päälle. Tuukan toivomuksesta syömme lauantain synttäribileissä Spiderman-kakkua ja siinä on riittänyt haastetta tälle äidille. Otan siitä sitten kuvia, täytyy vain toivoa, että se onnistuu hyvin. Lauantaina meillä on tosiaan täällä bileet, Tuukka sai kutsua 7 luokkakaveria tänne synttäreille. Olen ostanut kauhean kasan karkkia ja tehnyt keksejä samanmoisen kasan ja väkertänyt yllätyspusseja pienille vieraille (Spiderman-teemassa pysyen, tottakai ). Juhlista tulee varmasti kivat!

En ole kirjoittanut tänne pitkiin aikoihin, en tiedä oikein miksi. Olen kadottanut inspiraation totaalisesti ja koko internetin käyttö on alkanut tökkimään todellakin. En jaksa istua koneella kuin muutaman pienen hetken päivässä , kokoajan on jotain muuta hommaa. Suomen reissun jälkeen olin aika alamaissa, koska tajusin mistä jään joka päivä paitsi. Mistä minun perheeni Suomessa jää paitsi. Lapset kasvavat niin vauhdilla ja haluaisin olla perhettäni lähellä, mutta… Pari kuukautta meni (taas) valtaisaa koti-ikävää vastaan taistellessa. Tämä on niin kausiluontoista, välillä menee todella hyvin ja välillä täällä ärsyttää ihan kaikki. Kun rakas Kalajoen mummu kuoli, niin totaalinen ahdistus iski. Olisin halunnut olla perhettäni lähellä ja olla tukemassa muita (ja saada itsekin tukea), mutta olin liian kaukana. Tuntui, että olin jotenkin irrallaan kaikesta. En edes tajunnut mummun kuolemaa, kun vasta hautajaisissa… Se oli vaikea hetki. En ehtinyt nähdä mummua, eikä mummu ehtinyt nähdä Taikaa (tästä joku rouva minulle hautajaisissa huomauttikin) ja se aiheutti minulle suurta surua ja ahdistusta. Lohduttaudun ajatuksella, että meillä on nyt yksi suojelusenkeli lisää katsomassa meidän perään.

Muuten täällä elämä on erittäin tasaista lapsiperheen arkea. Päivät täyttyy kouluun menemisistä ja hakemisista, siivoamisesta, kokkailusta, puistoilusta, lenkkeilystä ja iltasatujen lukemisesta. Tuukka on edelleen ahkera koululainen ja niin reipas! Ilman mitään vinkumisia ja marinoita kävelee päivittäin kouluun ja takaisin (ja tuota väliä jos lounastaa kotona) ja on muutenkin aktiivinen ja liikkuvainen lapsi. Ruoka myös maistuu hyvin. Kuten siskollensakin. Taikasta on kehkeytynyt varsinainen temperamenttinen ranskatar. Meikit kiinnostavat, samoin imuri ja kaikki siivousvälineet, vaatteet ja uusimpana villityksenä hiuspinnit ja nuket. Taika on myös erittäin nopea liikkeissään ja aiheuttaa päivittäin tälle äidille päänvaivaa… Kaikki kielletty on tietenkin mielenkiintoista puuhaa. Tyttö juoksee, potkii palloa ja kiipeilee joka paikkaan. Leikkipuistossa saa todellakin olla valppaana, kun tämän kultakutrin päästää irti. Tästäkin vauvasta on kehkeytynyt ihana valloittava oikkuneiti, joka keksii tekemistä (kolttosia tai ei) päivän jokaiselle hetkelle. Puhetta tulee jo aika paljon, suomeksi vielä enemmän, mutta ranskaksikin tulee jo sanoja ja selitys kestää nukahtamiseen asti. Ihan niinkuin veljensäkin, tykkää tämä neiti olla äänessä. Voi desibelien määrää! Voi äidin korvia!

Yritän kirjoittaa taas mahdollisimman pian uudestaan ja näin pitkää taukoa ei näissä postauksissa tule olemaan, sen lupaan. Jospa löytäisin taas inspiraation koneella istumiseen.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille! Olette rakkaita, ikävöimme teitä kovasti ja olette ajatuksissamme.