Pikaisia kuulumisia ennen puistoon lahtemista!
Sauhuttelu on lopetettu nelja paivaa sitten ja toistaiseksi menee ihan kohtalaisesti. Hermoja ei ole nimeksikaan ja lapset ovat tietenkin todella levottomia… Joka paiva nelja tuntia ulkoilua, kavelya ja riehumista puistossa ei ole tarpeeksi pienille monstereilleni. En ole todellakaan jaksanut olla hyva aiti viime paivina ja sehan miun omaatuntoa kalvaa…
Muuten asiat ovat samalla lailla kuin ennen Suomen reissua. Samat ongelmat taalla odottivat kuin taalta lahtiessa ja olen viettanyt viimeiset paivat tulevaisuutta miettiessa ja yrittaessa pohtia vastauksia kaikkiin mielta askarruttaviin kysymyksiin… Mikaan ei jaksa hymyilyttaa ja olen jokseenkin kadottanut (taas) suunnan elamassani. Enka meinaa millaan sopeutua tanne, on niiiiiin vaikeaa olla kokoajan yksin lasten kanssa ja on niin vaikeaa kun en saa tilaa hengittaa!
Onneksi saan lenkkeilla rauhassa, se piristaa hieman. Muuten olen kylla aika alamaissa eika mikaan kiinnosta. Haluaisin vain menna peiton alle ja syoda suklaata kilokaupalla ja olla vain. Miten tassa nain taas kavi, valillahan mie olin jo ihan iloinenkin?! Onkohan miut tuomittu olemaan tammoinen koko lopun elamaani?!
En jaksa istua koneella enempaa ja tyttokin herasi joten on mentava.
Odottelen parempaa huomista, milloin se nyt tuleekaan. Tulisi vaan pian.
Commentaires – Kommentit