…nimittäin minun omaan lomaan. Pikkuisen hävettää myöntää, että odotan sitä todella innolla. Odotan lentomatkoja yksin, kirjan ja ipodin seurassa. Odotan sitä, että saan syödä ruokani lämpimänä. Odotan sitä, että saan istua rauhassa alas ja juoda kupin kahvia. Odotan sitä, että minun ei tarvitse rytmittää päiviäni muiden mukaan.
Olo on aika itsekäs, kun ajattelen tällä tavalla, mutta tarvin pidennetyn viikonloppuni. Tarvitsen sitä todella. Eilinen päivä oli todella raskas, lapset olivat todella villeinä molemmat. Piirreltiin pöytiin, likaiset kädet ja suut pyyhittiin äidin kylpytakkiin, pieniä kolttosia pitkin päivää. Kaikki vain sen takia, ettei ulkoilemaan päästy eilisen sään takia. Tänään on uusi päivä, ja jopa aurinko paistaa! 
Pääsemme siis ulos ja iltapäivällä menemme leikkimään Léon, Shanan ja Marjorien kanssa. Huomenna menemme leikkimään Roopen ja Kaisan kanssa ja sitten onkin jo viikonloppu, onneksi. Pitää keksiä jotain tekemistä, jospa veisin pojan vaikka elokuviin tai jotain.
Mielialassa ei muutosta, suunnittelen todella kouluun hakemista. Rovaniemelle siis. Haen sinne joka tapauksessa, ja katsomme sitten kesän alussa pääsenkö sinne vai en. Siitä sitten lähdemme suunnittelemaan jatkoa.
Nyt pitää taas mennä… Huhhuh. Kyllä nämä lomat ilman tekemistä ovat aika rankkoja, sekä äidille että lapsille.
Commentaires – Kommentit