Suomi – Ranska

Vihdoinkin on perjantai, ja ensi viikolla päästään kiinni normaaliin arkeen, tosin vain kolmeksi päiväksi. Keskiviikkona menen luultavasti anoppilaan yökylään, jos se vain appivanhemmille sopii. Odotan Suomen reissua suurella innolla, tosin tuleva ero lapsista vähän jännittää ja hirvittää. Vaikka tarvitsenkin lepoa, en tiedä miten olla ilman lapsiani. Tulee olemaan omituista, kun saan mennä miten haluan muutaman päivän ajan. Siippa aikoo olla torstain ja perjantain kotosalla lasten kanssa ja tällä kertaa en tee pakastinta täyteen ruokaa ja käy kaupassa valmiiksi… Tekee hyvää siipallekin huomata, mitä se arki oikeasti on kahden kanssa, kuinka sitä ruokaa pitää tehdä kokoajan ja pyykkikone laulaa vähintään kerran päivässä.

Viime yönä en taaskaan saanut nukutuksi kuin kolmisen tuntia, ja se kyllä nyt tuntuu (ja näkyy)! Kauheat pussit silmien alla, joita edes meikki ei pysty peittämään. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, mutta vierastan niiden ottamista… Pakko minun on kuitenkin saada nukuttua enemmän kuin pari tuntia yössä, joten varmaan on jossain vaiheessa nappi otettava jos tämä unettomuus jatkuu. Huomenna aamulla ajattelin kuitenkin tapani mukaan herätä salille ennen kuutta aamulla, ja ennen treeniä yöunet ovat tunnetusti tärkeät. Huomenna menemme anoppilaan lounaalle, joten miun ei tarvitse kokata aamupäivästä, yes! Teen tänään illalla kakun huomista varten. Kohta lähdemme kauppaan ostamaan kakkuaineksia ja uutta pienempää kakkuvuokaa. Tuukka odottaa jo innolla, että saa pukea esiliinansa päälleen.

Tuukan kanssa on ollut aika paljon ongelmia. Poika ei meinaa millään kuunnella minua, eikä totella. Päivät menevät aivan hässäkäksi, kun joutuu kokoajan korottamaan ääntä ja kieltämään. Jäähypenkki ja rangaistukset ovat olleet kovassa käytössä loman ajan, ja se itsessään hermostuttaa minua. Tuntuu kurjalle olla tämmöinen natsi-äiti, mutta jos herpaannun hetkeksikään on elo täällä sen mukaista. Olemme jutelleet pojan kanssa pitkät pätkät hyvästä käyttäytymisestä ja hyvistä tavoista, ja yleensä Tuukka on todellakin reipas ja hyväkäytöksinen poika. Tämä loma on ollut kyllä todella tympeä pojalle, ilmat ovat olleet aika kurjat eikä tekemistä ole tarpeeksi. Toivottavasti tämä tilanne tasaantuu normaaliksi koulun alettua ja voimme taas nauttia yhdessäolosta… Tämä minun stressaaminen asioista ei auta asiaa, tottakai lapset aistivat minun olevan hermostunut ja se lisää tätä “häiriökäyttäytymistä” entisestään.

Nyt lähdemme kauppaan. Ensi viikolla pitääkin ostaa Ranskan tuliaisia pesueelle.

Hyvää viikonloppua kaikille!