Tänään illalla mie otan ensimmäisen askeleen kohti Suomea, kun appi tulee miut hakemaan kotoa yökylään. Olen samalla erittäin innoissaan ja erittäin ahdistunut… Miten voin jättää lapset, miten he pärjäävät, meneekö kaikki hyvin? He ovat papansa kanssa, mutta silti mieltäni vaivaa huoli. Ovat he niin rakkaita ja tärkeitä, ja tuntuu omituiselle jättää heidät tänne. Tuukka on hyväksynyt tämän miun reissun ihan hyvillä mielin sillä hän tietää saavansa tuliaisia. 
Listankin poika on tehnyt valmiiksi, Suomesta pitää tuoda ainakin lakua, puuroa, kakkaraista (gotler-makkaraa) ja pätkis-patukoita.
Eilen oli mukava päivä. Ilmakin oli oikein hyvä (toisin kuin nyt), aurinko paistoi ja ei tuullut juuri ollenkaan. Kävin aamulla salilla ja menin sieltä lääkärille, tulin kotiin ja siivosimme Taikan kanssa. Taika onkin ahkera siivousapulainen ja saa raivarit, kun en anna hänen käyttää imuria. 
Pitänee siis ostaa neidille oma, pieni pinkki imuri. 
Ruoan ja päikkäreiden jälkeen lähdimme kaupungille. Ostin itselleni vähän vaatteita ja menimme kahvittelemaan Saran kanssa. Menin sieltä vielä kahvittelemaan Marjorien kanssa ennen Tuksun hakemista. Tuukka oli mielissään pienestä pain au chocolat-lahjuksesta. Ostin sellaisen hänelle, koska meidän piti vielä käydä asioilla ennen kotiin menoa. Kiertelimme vielä kaupungilla tunnin ajan ja sitten menimme kotiin. Siitä alkoikin sitten erittäin mukavien tapahtumien ketju…
Olen Hanna the Destroyer. Hajotan AINA kaikki. Ei sillä, että käsittelisin tavaroita jotenkin kovakouraisesti, kaikki vaan nyt sattuu hajoamaan käytössäni. Olen viimeisen vuoden aikana muunmuassa rikkonut yhden ikkunan (isolla perälläni), rikkonut lasipöydän levyn, luuuuuukuisia laseja ja muita astioita ja eilen hajotin sitten jääkaapin. Kyllä, hajotin jääkaapin. Aukaisin jääkaapin oven ja ovi tuli rymisten päälleni. Eipä auttanut muu kuin laittaa kaikki tavarat kasseihin ja ulos. Ulkona oli onneksi asteita ehkä 5-6, joten tavarat eivät menneet yön aikana pilalle… Tänään aamulla laitoimme elintarvikkeet takaisin jääkaappiin, ja nyt jääkaapin ovea ei saa enää auki. Tai minä EN saa koskea siihen. Onneksi olin jo sopinut lounastreffit Saran ja Thomas’n kanssa! Saamme uuden jääkaapin huomenna… Voi hyvänen aika. Meni hermot ja olkapäähän sattuu messevästi. Onneksi jääkaapin aukaisi minä eikä esimerkiksi Tuukka, siinä olisi voinut käydä huonosti! Ja toki aina nämä kaikki “vahingot” tapahtuvat, kun olen yksin kotosalla, menen paniikkiin, tirautan paniikki-itkut ja hermostuskäyrä kiihtyy hetkessä nollasta sataan. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin sattunut, tosin käyn näyttämässä tätä olkapäätä tänään lääkärille.
Kunhan muksut heräävät ja ovat syöneet aamupalansa me menemme käymään lekurissa ja sieltä menemme Marjorien luokse. Lapset jäävät sinne hetkeksi ja minä käväsen äkkiä tekemässä salilla pikatreenin. Treenailun jälkeen menemme sitten lounaalle yhdessä Saran ja Thomas’n kanssa. Siippa aikoi tulla tänään aikaisemmin kotiin, miun pitää olla lähtövalmis kello 18h30. Ilta meneekin anopin mukavassa seurassa ja ensi yö menee varmasti vieläkin lyhyemmillä yöunilla!
Ulkona sataa ja tuulee, joten sää ei todellakaan ole mitä parhain… Ei me sokerista olla, kastutaan sitten vähän. Voi että miulla tulee ikävä noita miun pieniä monstereita!! Ahdistus ahdistus ahdistus!!! Tätä rakkauden määrää mitä tunnen heitä kohtaan en voi sanoin kuvailla. He ovat kaikkeni, osa minua. Vaikka välillä menetenkin totaalisesti hermoni taistelukaksikkoni kanssa, he ovat minun pienokaisiani, ja teen mitä tahansa heidän vuokseen. Tuntuu niin pahalle lähteä yksin ja jättää heidät… Sniifs.
Yritän kuitenkin nauttia täysillä tästä lomasestani! Huomenna nään ihanaa ystävääni Annea ja vietämme mukavan illan yhdessä. Isukki ja Sirkka-äippä tulevat hakemaan miut lentokentältä, ihanaa päästä halailemaan heitä ja vaihtamaan kuulumisia kasvotusten. Jännityksellä odotan myös pienen kummityttöni nimen paljastumista.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille, huomenna suuntana maa sinivalkoinen, niin rakas, niin rakas. Voisinpa vain ottaa rakkaani täältä mukaan sinne!
Honey: No matter what, I love you. I really really love you. You are my one, and I’ve never doubted that. I wish things could be easier for us, but as I said, nothing happens like in the movies… Just remember how much we all love you. Take care of out little ones while I’m gone. I’m going to miss you all so much!!
Commentaires – Kommentit