Niin se viikonloppu taas vierähti. Karkkia tuli syötyä enemmän kuin tarpeeksi… Mutta ei haittaa. Hyvää oli! 
Ja tällä urheilumäärällä voi ihan hyvällä omallatunnolla syödäkin karkkia… 
Eilen kävin aamulla aikaisin kolme tuntia salilla, ja loppuvaiheessa huomasin jo voimien ehtyvän. Vähän liikaa vaadin kropaltani, mutten millään malta lopettaa. Pitäisi olla itselle vähän armollisempi, myös tämän urheilun suhteen. Mutta kun vauhtiin pääsee, on vaikeaa pysähtyä. Didier tuli sitten hakemaan meitä ja menimme anoppilaan juhlimaan myöhäisiä tuplasynttäreitä. Siipan synttärit olivat 8.2 ja Didierin 10.2, joten kokoonnuimme juhlistamaan heitä lounaan merkeissä. Meitä oli paikalla anoppi ja appi, Annie-täti ja Bernard-setä, Cathy, Benoît ja Nicolas, Emilie ja Angelique, Laurent ja Celine ja meidän poppoo. Bileet siis pystyyn! 
Maistoin jopa pienen kulauksen punaviiniä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tein jälkkäriksi sinne valkosuklaamoussekakun, joka oli oikein onnistunut. Tuukka olisi varmaan syönyt koko kakun, jos olisi saanut. Päivä meni siis mukavasti siellä suvun seassa, tosin väsymys vaivasi tätä mammaa. Yöunet ovat edelleen kauhean katkonaisia ja lyhyitä… Jospa ensi yönä saisi nukuttua vähän paremmin.
Tänään heräsin taas ennen kuutta salille, jossa jaksoin sauhuta parin tunnin verran. Treffasimme sitten siipan ja lasten kanssa torilla ja kävimme ostamassa viikon vihannekset ja hedelmät. Teimme myös pienen kävelylenkin ja kohta pitäisi alkaa lounashommiin. Iltapäivällä käymme puistossa kävelyllä ja pyöräilemässä ja illalla pitäisi alkaa pikkuhiljaa katselemaan mitä kamppeita otan Suomeen, ja alkaa tehdä listoja. Mitä pitää viedä Suomeen ja pitää Suomesta tuoda. Minä ja minun listani… Aina, aina kaikesta pitää tehdä lista. Järjestelmällinen vai vähän sekopäinen?
Nyt on alkanut vähän ahdistamaan lähtö Suomeen. Minua ahdistaa suunnattomasti jättää lapset tänne, vaikka pieni hengähdystauko tekee terää. Tuukka on helpompi jättää tänne, koska hän ymmärtää tilanteen ja sen, että tulen myös takaisin (kera tuliaisten). Mutta Taika… Olen yrittänyt hänelle selittää, että äiti lähtee muutamaksi päiväksi pois, mutten tiedä minkä verran neiti ymmärtää. Olemme kuitenkin Taikan kanssa aina yhdessä, muutaman tunnin eroja lukuunottamatta. Jotenkin huolettaa, varmasti turhaan, mutta kuitenkin. Appi tulee hakemaan miut keskiviikko-iltana ja pääsen juoruilemaan anopin kanssa. Tiedän, että valvon myöhään yöhön aikaisesta herätyksestä huolimatta. En ikinä saa kunnolla nukutuksi ennen reissua. Miten sitä osaa olla ilman noita pikku-monstereita…?! Tulee varmasti ikävä.
Tänään illalla on tiedossa suuri hiustenvärjäys-operaatio. Olen ostanut hiusvärin varmaan kuukausi sitten, mutten ole ehtinyt (eli jaksanut) alkaa tositoimiin. Kynnetkin pitäisi huoltaa ja meikkisiveltimet puhdistaa. Ei jaksais ollenkaan! Tiistaina pitää käydä tuliaisostoksilla ja ostamassa itsellekin jotain päällepantavaa. Menen yhteen läheiseen kinkkiputiikkiin, jossa on mukava (ja helposti alennusta antava) myyjä ja halvat hinnat.
Nyt alan pikkuhiljaa touhuamaan. Nälkä meinaa vaivata, ja punajuuret jääkaapissa suorastaan huutavat nimeäni.
Leppoisaa sunnuntai-päivää kaikille ja ensi viikolla tavataan.
Commentaires – Kommentit