Suomi – Ranska

Pikaisia kuulumisia ennen puistoon lahtemista!

Sauhuttelu on lopetettu nelja paivaa sitten ja toistaiseksi menee ihan kohtalaisesti. Hermoja ei ole nimeksikaan ja lapset ovat tietenkin todella levottomia… Joka paiva nelja tuntia ulkoilua, kavelya ja riehumista puistossa ei ole tarpeeksi pienille monstereilleni. En ole todellakaan jaksanut olla hyva aiti viime paivina ja sehan miun omaatuntoa kalvaa…

Muuten asiat ovat samalla lailla kuin ennen Suomen reissua. Samat ongelmat taalla odottivat kuin taalta lahtiessa ja olen viettanyt viimeiset paivat tulevaisuutta miettiessa ja yrittaessa pohtia vastauksia kaikkiin mielta askarruttaviin kysymyksiin… Mikaan ei jaksa hymyilyttaa ja olen jokseenkin kadottanut (taas) suunnan elamassani. Enka meinaa millaan sopeutua tanne, on niiiiiin vaikeaa olla kokoajan yksin lasten kanssa ja on niin vaikeaa kun en saa tilaa hengittaa!

Onneksi saan lenkkeilla rauhassa, se piristaa hieman. Muuten olen kylla aika alamaissa eika mikaan kiinnosta. Haluaisin vain menna peiton alle ja syoda suklaata kilokaupalla ja olla vain. Miten tassa nain taas kavi, valillahan mie olin jo ihan iloinenkin?! Onkohan miut tuomittu olemaan tammoinen koko lopun elamaani?!

En jaksa istua koneella enempaa ja tyttokin herasi joten on mentava.

Odottelen parempaa huomista, milloin se nyt tuleekaan. Tulisi vaan pian.

Kotiäidin runokirjasta

Tänään viettää pieni poikani syntymäpäivää! Viisi vuotta sitten koin jotain todella ihmeellistä, esikoiseni syntymän. Viisi vuotta sitten tähän aikaan olin valkoinen kuin lakana, väsynyt ja sekaisin, mutta ennenkaikkea onnellinen tuore äiti. Se oli yksi elämäni ihmeellisimmistä ja onnellisimmista hetkistä; minusta tuli Äiti, minulla on poika. Poika, joka tuo päiviini niin paljon iloa ja onnea (välillä myös harmita hiuksia) etten sitä voi kunnolla sanoin kuvailla. Aika menee uskomattoman nopeasti, nyt pienestä vauvasta on kasvanut reipas iso poika, joka auttaa äitiä kotitöissä ja touhuaa päivät pitkät. Onnea rakkaalle pojalleni, joka tänään kello 16h33 täytti vuosia!

Aloitimme heti aamusta synttäripäivän ja heräsimme puoltatuntia normaalia aikaisemmin aukaisemaan lahjoja. Voi pienen miehen ilmettä lahjoja aukaistessa! Kaikki lahjat olivat mieluisia ja kiitos teille kaikille rakkaille muistamisesta ja välittämisestä! Suosikkilahja taisi olla papan valitsema Transformers-ukkeli nimeltä Optimus Prime (olen itsekin tämän elokuvan suuri fanittaja, Tuukka ei sitä tietenkään ole nähnyt, mutta ne tyypit on coleja ). Sitä ihmeteltiin ja katseltiin. Tuukka sai myös vaatteita, puuhakirjoja ja dvd-pakkauksen. Sitten ostimme vielä kaksi lautapeliä, joita tänään illalla testailimme. Oli todella hauskaa pelailla koko perheen voimin, Taikakin osallistui mielellään ja meteli oli sen mukaista! Tuukalla oli ollut ilmeisen mukava päivä koulussa. Vein sinne aamulla suklaamuffineja, mehua ja karkkia, jotta koko luokka sai vähän herkutella Tuukan syntymän kunniaksi. Kaikki syötävä oli tehnyt kauppansa ja Tuukka oli tyytyväinen. Ja niin olin minäkin.

Olen viettänyt viimeisen viikon enemmän ja vähemmän keittiössä touhuillen. Olen valmistanut Tuukalle kakkua jo kauan aikaa, tai paremminkin niitä koristeita kakun päälle. Tuukan toivomuksesta syömme lauantain synttäribileissä Spiderman-kakkua ja siinä on riittänyt haastetta tälle äidille. Otan siitä sitten kuvia, täytyy vain toivoa, että se onnistuu hyvin. Lauantaina meillä on tosiaan täällä bileet, Tuukka sai kutsua 7 luokkakaveria tänne synttäreille. Olen ostanut kauhean kasan karkkia ja tehnyt keksejä samanmoisen kasan ja väkertänyt yllätyspusseja pienille vieraille (Spiderman-teemassa pysyen, tottakai ). Juhlista tulee varmasti kivat!

En ole kirjoittanut tänne pitkiin aikoihin, en tiedä oikein miksi. Olen kadottanut inspiraation totaalisesti ja koko internetin käyttö on alkanut tökkimään todellakin. En jaksa istua koneella kuin muutaman pienen hetken päivässä , kokoajan on jotain muuta hommaa. Suomen reissun jälkeen olin aika alamaissa, koska tajusin mistä jään joka päivä paitsi. Mistä minun perheeni Suomessa jää paitsi. Lapset kasvavat niin vauhdilla ja haluaisin olla perhettäni lähellä, mutta… Pari kuukautta meni (taas) valtaisaa koti-ikävää vastaan taistellessa. Tämä on niin kausiluontoista, välillä menee todella hyvin ja välillä täällä ärsyttää ihan kaikki. Kun rakas Kalajoen mummu kuoli, niin totaalinen ahdistus iski. Olisin halunnut olla perhettäni lähellä ja olla tukemassa muita (ja saada itsekin tukea), mutta olin liian kaukana. Tuntui, että olin jotenkin irrallaan kaikesta. En edes tajunnut mummun kuolemaa, kun vasta hautajaisissa… Se oli vaikea hetki. En ehtinyt nähdä mummua, eikä mummu ehtinyt nähdä Taikaa (tästä joku rouva minulle hautajaisissa huomauttikin) ja se aiheutti minulle suurta surua ja ahdistusta. Lohduttaudun ajatuksella, että meillä on nyt yksi suojelusenkeli lisää katsomassa meidän perään.

Muuten täällä elämä on erittäin tasaista lapsiperheen arkea. Päivät täyttyy kouluun menemisistä ja hakemisista, siivoamisesta, kokkailusta, puistoilusta, lenkkeilystä ja iltasatujen lukemisesta. Tuukka on edelleen ahkera koululainen ja niin reipas! Ilman mitään vinkumisia ja marinoita kävelee päivittäin kouluun ja takaisin (ja tuota väliä jos lounastaa kotona) ja on muutenkin aktiivinen ja liikkuvainen lapsi. Ruoka myös maistuu hyvin. Kuten siskollensakin. Taikasta on kehkeytynyt varsinainen temperamenttinen ranskatar. Meikit kiinnostavat, samoin imuri ja kaikki siivousvälineet, vaatteet ja uusimpana villityksenä hiuspinnit ja nuket. Taika on myös erittäin nopea liikkeissään ja aiheuttaa päivittäin tälle äidille päänvaivaa… Kaikki kielletty on tietenkin mielenkiintoista puuhaa. Tyttö juoksee, potkii palloa ja kiipeilee joka paikkaan. Leikkipuistossa saa todellakin olla valppaana, kun tämän kultakutrin päästää irti. Tästäkin vauvasta on kehkeytynyt ihana valloittava oikkuneiti, joka keksii tekemistä (kolttosia tai ei) päivän jokaiselle hetkelle. Puhetta tulee jo aika paljon, suomeksi vielä enemmän, mutta ranskaksikin tulee jo sanoja ja selitys kestää nukahtamiseen asti. Ihan niinkuin veljensäkin, tykkää tämä neiti olla äänessä. Voi desibelien määrää! Voi äidin korvia!

Yritän kirjoittaa taas mahdollisimman pian uudestaan ja näin pitkää taukoa ei näissä postauksissa tule olemaan, sen lupaan. Jospa löytäisin taas inspiraation koneella istumiseen.

Mukavaa viikonlopun alkua kaikille! Olette rakkaita, ikävöimme teitä kovasti ja olette ajatuksissamme.

…siitä, kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Yleensä iltaisin olen niin puhkipoikki väsymyksestä, että suosiolla vaan rojahdan sohvan nurkkaan katsomaan telkkaria ja nauttimaan hiljaisuudesta. Päivät ovat nykyään niin täynnä actionia! Luulisi varmaan, että tämä kotosalla oleminen lasten kanssa on yhtä “lomailua”, mutta eipä tämä kyllä lomaa ole nähnytkään. Nyt vasta osaa kunnolla arvostaa omien vanhempien suurta työtaakkaa, kun itse tätä samaa hommaa tekee. Miten sitä sitten jaksaa teihdä kaiken, kun käy vielä töissäkin?

Suomen reissu meni oikein mukavasti ja juoksevissa merkeissä. Kävimme äidin kanssa Turussa moikkaamassa kummitätiäni ja äippä kävi samalla kampaajalla. Näin myös vanhaa ystävääni samalla reissulla ja shoppailimme. Tuukka tuli sitten Helsinkiin ja lensimme yhdessä takaisin kotiin. On tuon pojan kanssa helppo reissata, niin kilttinä oli koko matkan ajan. Reipas pikku reissaaja!

Täällä arki on asettunut loman jälkeen omiin uomiinsa. Tuukka on edelleen innokas koululainen, eikä yhtenäkään aamuna ole tarvinut herätyksen tai kouluunlähdön kanssa tapella, onneksi! Käsikähmää meinaa kyllä tulla aina välillä lasten välille, lähinnä leluista. Molemmat tottakai haluaisivat leikkiä samalla lelulla yhtäaikaa, eikä mikään muu lelu sillä hetkellä kelpaa. Neidille on alkanut ilmaantua ensimmäisiä uhman “oireita”, voin sanoa, että täällä meillä on pieni jääräpää! Avuliaasti Taïka kuitenkin auttaa pyykinpesukoneen tyhjennyksessä ja imuroimisessa, äitinsä tyttö.

Olimme siipan kanssa viime perjantaina pitkästä aikaa tuulettumassa yhdessä ilman lapsia. Olimme siipan työkaverin syntymäpäivillä. Ne olivat oikeasti yllätysjuhlat, sankari ei siis tiennyt meidän paikallaolosta kuin vasta juhlapaikalle tullessaan. Oli todella hauskaa, syötävää oli riittävästi ja kakki ja viini hyvää. Shampanjaa tietenkään unohtamatta. Sunnuntaina meillä kävi lounaalla Didier ja Chantal. En ole itse vielä maininnut Chantalin sairaudesta mitään, Stéphane on tainnut ranskankielisissä teksteissään siitä kertoa. Chantal siis sairastui rintasyöpään, joka on nyt leikattu ja jota vastaan nyt taistellaan erilaisin hoidoin ja myrkyin. Raskasta aikaa meille kaikille, eritoten Chantalille, Didierille ja Stéphanelle. Olen täällä tukemassa muita siinä määrin kuin kykenen. Ainakin yritän parhaani. Tuukalle en ole vielä sairaudesta kertonut, mutta ajattelin kertoa sopivan ajankohdan tullessa.

Tälle viikolle on hurjasti tekemisiä. Minulla on monta lääkäriaikaa ja viikonloppuna monia pikku kinkereitä. Lauantaina menemme Tuukan, Léon ja Marjorien kanssa lounaalle McDonald’siin. Viemme siis lapset sinne syömään, se taitaa olla Tuukalle aika iso juttu. Lauantai-iltana meille tulee Gillian, Stéphane ja lapset illalliselle ja sunnuntaina meille tulee siipan serkku Delphine perheineen lounaalle. Viikonloppu taitaa siis hujahtaa keittiössä. Pitäisi vielä keksiä, mitä oikein kokkailen. Lääkäriaikoja on ensi viikolle asti, joten tässä pidetäänkin mamma kiireisenä vähän aikaa.

Taïka oli tosiaan myös sairaana viime viikolla. Reppanalla oli korvatulehdus ja keuhkoputken tulehdus. Oli se vain menoa… Parina päivänä siippa oli kotosalla, että pystyin kuljettamaan Tuukkaa kouluun, Taïkalla oli nimittäin ulosmenokielto. Sitten parina päivänä Marjorie kuljetti Tuukkaa kouluun, mikä oli uskomattoman kiltisti tehty. Nyt on tyttö kuitenkin tervehtynyt ja on oma utelias, valloittava itsensä. Tuona aikana tuli vain univelkaa sen verran, että ne ovat vieläkin nukkumatta pois. Iltaisin en väsymyksestä huolimatta malta mennä nukkumaan, kun haluan tehdä omia juttujani.

Tulin juuri hammaslääkäriltä ja ottipa voimille! Vaikka yhtään ei hoito sattunutkaan, niin aina jännitän ihan hirveästi näitä käyntejä. Ja nyt purkautuu jännitys sitten kunnon päänsärkynä. Kohta lähden hakemaan Tuksua koulusta ja käyn samalla hakemassa vaippoja neitokaiselle kaupasta. Kävin kyllä jo tänään aamulla Taïkan kanssa kaupassa, mutta unohdin kuitenkin joitain juttuja, kuten aina.

Mukavaa viikkoa kaikille rakkaille, en malta odottaa helmikuuta kunnes taas nähdään!!! On niin kova ikävä teitä kaikkia!

Jenni: MOKOMAAAAAAA ODOTTAAAAAAA!!!! TAKATAKATAKATAKATAKATAKATALVIIIIII!!!!

Mon Amour: I love you so much, with two little boulets I know I don’t say it as often as I did before, but my love is still there, stronger than before. You’re my everything, you make my life complete. Never forget that. Je t’aime.

Hui kuinka aika meneekään nopeasti! Huomenna lähden omalle minilomalleni Suomeen. Olo on aika sekava, ahdistaa ja jännittää hirmuisesti, mutta samalla myös odotan pikkuruista vapaahetkeäni innolla. Ei kokkaamista, tiskaamista tai kotihommia, vain aikaa itselleni ja mukavia hetkiä äipän seurassa. Mutta silti jännittää ihan kamalasti, en ole ikinä ollut Taikasta erossa näin pitkää aikaa… Voi reppanaa, toivottavasti kaikki menee hyvin. Taikahan on papansa kanssa, joten kaikki menee varmasti hyvin. Tämän pienen erohetken ottaa varmasti raskaammin äiti kuin tytär.

Lähden siis huomenna aamulla junalla kohti lentokenttää. Minun pitäisi olla lähtövalmis hiukkasen ennen seitsemää, joten aikainen herätys tiedossa. Menen sitten junalla lentokentälle, vaihdan junaa Chatelet les hallesin asemalla ja porhallan CDG:n lentokentälle. Kone lähtee 10h50 täkäläistä aikaa ja on perillä 14h50 Suomen aikaa. Äippä tulee hakemaan minua kentältä, viemme tavarat kotiin  ja lähdemme pyörähtämään rundin Helsingissä. En olekaan käynyt Helsingin keskustassa aikoihin!

Lauantaina menemme käymään Turussa. Äipällä on siellä kampaaja-aika puolenpäivän aikaan. Nään samalla kummitätiäni Jaanaa ja käväsen pyörähtämässä Turun keskustassa myös. Lauantai-iltana Tuukka tulee sitten junalla Helsinkiin ja menemme mamman luokse yöksi. On ollut aivan omituinen ja orpo olo ilman pikku monsteria, ja nyt poika tulee takaisin tämän ikävöivän mamman luokse. On se pikkuherra niin reipas pikku matkalainen ja kuulemma on lomalla ollut hauskaa. Se on ollut ihana kuulla! Silti ikävä on ollut aivan sanoinkuvaamaton. Vaihdoin Tuukan sänkyyn Spiderman-lakanat, että saa poika pujahtaa lempparilakanoidensa väliin, kunhan kotiudutaan. En malta odottaa, että Tuksu tulee kotiin! Sunnuntaina lennämme sitten Tuksun kanssa kotiin. Olemme perillä Ranskassa 19h55 ja luultavasti Didier tulee meitä hakemaan kentältä. Maanantaina onkin sitten paluu arkeen; koulu ja mahdoton juokseminen alkaa. Seuraava Suomen reissu onkin sitten helmikuussa, kun on äipän synttärikemut.

Tälle päivälle ei ole mitään ihmeitä suunnitelmissa. Käyn kaupassa, ettei siipan tarvitse viikonlopun aikana käydä ja teen luultavasti Taikalle ruoat valmiiksi. Illalla syömme kiinalaista, sain siipan ylipuhuttua. Pitää pakkailla ja vähän siivoilla ennen lähtöä myös. Ja toki viettää aikaa pienen prinsessani kanssa. Kauheaa, kun tuleva ero voikin ahdistaa näin paljon, vaikka kyse onkin vain viikonlopusta! Yritän kuitenkin ajatella, että olen todellakin pienen hengähdystauon tarpeessa. Silti se on niin vaikeaa. Koetan nauttia viikonlopusta täysin rinnoin, lukea ja katsoa telkkaria ja vain rentoutua. Ja SAUNOA! Ihanaa!

Oikein mukavaa loppuviikkoa teille kaikille rakkaille!! Ikävöimme täällä teitä kokoajan… Ja täällä on ollut todella hiljaista, kun Jenni ja äippä lähtivät… Olette tervetulleita tänne takaisin ihan milloin vain!!

Miljoonia suukkoja ja halauksia kaikille!! Bisous!

Hyvää uutta vuotta kaikille teille rakkaille!! Tuokoon vuosi 2008 mukanaan onnea, iloa ja jännittäviä seikkailuja ja olkoon vuotenne täynnä rakkautta.

Ikävöin teitä kaikkia mahdottomasti, me kaikki ikävöimme.

Tuukka: Hyvää uutta vuotta rakas poikamme. Olet ajatuksissamme kokoajan, ja Taïka etsiskelee isoveikkaa joka paikasta. Myös äiti ja papa ovat hieman eksyksissä ilman iloista nauruasija lämmintä läsnäoloasi… Olet rakas, me rakastamme sinua hirmuisesti. Kohta nähdään taas. Aina kanssasi, Äiti.

Aika on mennyt ihan hirvittävää vauhtia eteenpäin, niinkuin hyvässä seurassa aina… Äitini ja siskoni siis tulivat tänne meille 21.12 illalla, olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa ja nyt rakkaat naiseni ovat jo takaisin koto-Suomessa. Meillä oli uskomattoman ihana viikko, paljon tekemistä ja nähtävää ja aika kului todellakin siivillä! He tulivat siis tänne viikko sitten perjantaina ja koko perjantain olin kuin tulisilla hiilillä. Siivoilin, leivoin, ulkoilutin lapsukaisia. Jännitti ihan hirmuisesti! Kun sitten rakkaat tulivat meinasi itku päästä pelkästä ilosta! Kone oli perillä myöhään illalla, mutta silti jaksoimme valvoa ja vaihtaa kuulumisia. Oli niiiiiin ihanaa nähdä äiti ja rakas pikkusisko pitkästä aikaa!

Lauantaina 22.12 olikin shoppailupäivä. Tuukka taisi vähän loukkaantua, kun meidän piti mennä kaupungille Joulupukin asioille ilman häntä. Kiertelimme meidän kaupunkiamme ja ostimme viimeiset joululahjat. Sain myös äipältä ihanan synttärilahjan; ihanat Roxyn farkut. Kiitos vielä kerran niistä, ne ovat todella ihanat ja tulevat kyllä kovaan käyttöön. Kävimme myäös erittäin maittavalla lounaalla Café Jules-nimisessä kahvila-ravintolassa. Oli oikein hyvää ja seura mitä mainiointa! Meillä menikin koko päivä kaupungilla ja illalla tilasimme vain pizzaa ruoaksi, koska kokkailuaika oli aika kortilla shoppailukierroksen takia. Katselimme telkkaria ja nautimme toistemme seurasta. Paketoin myös viimeiset joululahjat ja pistimme ne piiloon kaapin päälle. Oli oikein mukava päivä.

23.12 olikin varsinainen hässäkkäpäivä! Kävimme markkinoilla aamulla ja sitten menimme kauppaan tekemään viimeiset ruokaostokset. Kävimme vielä Jennin kanssa heittämässä hurun ympäri kaupunkia, ja taisi siltä reissulta tarttua jotain Nennin mukaankin. Menimme kotiin lounaalle ja sitten alkoikin kova hässäkkä ruoan valmistuksen kanssa. Tein peruna-ja porkkanalaatikot, lohihyydykkeen ja Jennin kanssa väänsimme kaksi kakkupohjaa. Vietin melkein koko illan keittiössä Jennin kanssa leipoen ja siivoillen. Äippä toi Suomesta vielä lanttusosetta, joten saimme vielä lanttulaatikonkin tehtyä. Samalla tein illallisen valmiiksi, jonka pääsimme nauttimaan vähän myöhässä, mutta kuitenkin. Illalla olimme kyllä koko poppoo aika väsyneitä, mutta onnellisia.

Jouluaatto meni oikein mukavasti. Aamu alkoi yleisellä aamuhässäkällä, Tuukka ja Taika olivat molemmat aivan innoissaan ja päikkäreille meno oli hiukkasen hankalaa. Teimme Jennin kanssa kuorrutteet suklaakakkuihin ja minä paistoin perunalaatikon valmiiksi. Jouluiset tuoksut täyttivät koko pienen kotimme, kun hääräilimme keittiössä. Tuukka ja kultsi lähtivät sitten anoppilaan auttamaan Chantalia ruoanlaitossa ja siivouksessa ja me naiset jäimme tänne kotiin odottelemaan. Siinä se aika meni mukavasti joululauluja (ja muitakin lauluja) kuunnellen ja pakkeloiden. Taika oli ihmeissään kuusen alle ilmestyneistä paketeista ja niitä hän ei olisi millään malttanut jättää rauhaan. Didier tuli hakemaan meidät seitsemältä ja kävimme samalla reissulla ajamassa Osnyn (Chantalin ja Didierin kotikaupungin) ympäri ja ihastelimme joulukoristeita. Anoppilassa oli täysi hässäkkä päällä ja kaikki oli melkein valmista. Meitä oli siellä meidän pesue eli minä, Stéphane, Tuukka, Taika, Jenni ja äiti, Didier ja Chantal, Emilie, Annie ja Bernard, Cathy, Benoît ja Nicholas. Lapset leikkivät keskenään ja olivat todella innoissaan. Joimme tervetuliais-shampanjat ja nautimme aperitiiveja. Puheensorina oli korviahuumaava! Jossain vaiheessa lapset lähtivät katsomaan tietokoneelta lentokoneita (hehheh) ja Joulupukki oli sillä välin jättänyt lahjat kuusen alle! Voi kääks, kun lapset nyt ihan tyystin missasivat koko Joulupukin vierailun! Mutta voi sitä iloa ja riemua, kun lapset aukasivat lahjansa. Taika sai paljon soivoa vempaimia, mm. puhelimen, pienen omenalelun, palikkalaatikon ja keinuhevosen. Tuukka sai upouuden pyörän, merirosvolaivan, Cars-piirretystä Mac-auton, Spiderman-autoja, paloaseman palomiehineen ja vaikka ja mitä. Jätimme meidän ostamat lahjat kotiin odottamaan joulupäivää ja hyvä niin, koska niitä oli PALJON! Lapset leikkivät leluillansa ja me aloittelimme syömistä. Tuukkakin jaksoi istua pöydässä yllättävän kauan, mutta sitten kutsuivat uudet lelut leikkimään. Jossain vaiheessa Taika ja Nicholas vetäytyivät yöpuulle, kello taisi olla siinä vaiheessa jo kymmenen. Hyvin jaksoi pikkuneitikin valvoa! Tuukka jaksoi leikkiä ja kun voimat alkoivat loppua, sai pikkuherra katsoa piirrettyjä. Me söimme, söimme ja joimme, ruoka oli erittäin hyvää ja sitä oli riittävästi! Iso kiitos Chantalille emännöimisestä! Sitten yhden aikaan yöllä alettiin jakamaan lahjoja. Olin ilmeisesti ollut oikein kiltti tyttö, koska lahjoja oli todella paljon! Sain mm. pyjaman, paitoja, Pentikin kynttilälyhdyn, Miraclen hajuvesipakkauksen, Insolence-hajuveden, Celine Dion-hajuvesipakkauksen, kalenterin, kaksi cd:tä, suklaata, valokuvakehyksen, valokuva-albumin ja joululahjarahaa (joilla on jo ostettu takki, kaksi paitaa ja housut minulle ja lapsille uudet kengät) ja paljon muuta, paketteja oli nimittäin paljon! Saimme yhteiseksi Stéphanen kanssa anopilta ja appiukolta uuden kaapiston keittiöön, ja sen saimme jo ennen joulua. Kiitos aivan hirmuisesti kaikille lahjoista, oli todella mieluisia ja ihania lahjoja!! Kiitos!! Lahjojen jälkeen söimme vielä suklaakakun ja sitten Didier vei meidät naiset kotiin. Tuukka ja siippa jäivät sinne yöksi, siippa auttoi siivoamisessa ja järjestelemisessä. Oli aivan ihana jouluaatto, kiitos kaikille! Eritoten iso kiitos Jennille ja äidille, oli aivan ihanaa kun olitte mukanamme juhlimassa!

25.12 oli taas yksi hässäkkäpäivä. Tuukka ja siippa tulivat kotiin joskus kymmenen-yhdentoista aikaan ja kun Tuukka näki lahjavuoren kuusen alla, ilme oli todellakin näkemisen arvoinen. Tuukka sai mm. potkulaudan, vaatteita, lasten tietokoneen, Spiderman-lakanat ja -pyyhkeen, Spiderman-lompakon, Spiderman-ukkelin moottoripyörän kanssa, Ihaa-pehmon, Shrek-hahmon, kirjan, villasukat, suklaata, legoja ja paljon paljon muuta ja kaikki olivat todella mieluisia! Taika sai mm. ison palikkatalon, palapelin, taas yhden puhelimen, kirjan, vaatteita, astioita, Nasu-pehmon ja paljon paljon muuta. Nyt lastenhuoneesta kuuluu kokoajan sekalaisia säveliä, koska kaikki soivat lelut soivat yhtäaikaa. Lahjoja olu todellakin hirveä määrä, kuvia laitan niistä myöhemmin. Kävimme Joulupäivän kävelyllä kaupungilla ja linnanpuistossa ja sitten menimme kotiin valmistamaan illallista. Siippa teki kalkkunan ja me valmistimme Jennin kanssa loput. Katoimme pöydän hienoksi ja joimme hyvää viiniä ruoan kanssa, shampanjaa unohtamatta. Ruoka oli todella hyvää (jos näin itseäni vähän kehuskelen) ja jälkkäriksi maistelimme suklaakakkua. Njams! Ensimmäistä kertaa tein kaikki laatikot itse ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nautimme vielä yhdessäolostä keskenään ja sitten nukkumatti kutsui meitä kaikkia. Ihana päivä kerrassaan!

26.12 ei ole pyhäpäivä täällä. Lähdimme heti aamusta (tai aamupäivästä) Pariisiin Jennin ja äipän kanssa. Jäimme pois junasta Chatelet les hallesilla ja sukelsimme suoraan ostosparatiisiin. Ostin takin, kaksi paitaa ja housut ja mamma osti minulle ihanat kengät. Jenni ja äitikin shoppailivat urakalla ja mukaan tarttui kaikkea ihanaa. Kävimme lounaalla ja lähdimme takaisin kotiinpäin. Pysähdyimme vielä La defensessä, kävimme kiertelemässä ja Jenni osti vielä joitain tuliaisia. Kävimme myös viinilasillisella yhdessä italialaisessa kahvilassa. Jalkoihin ei sattunut juuri ollenkaan, kun pääsimme kotiin asti, mutta meitä kaikkia kyllä väsytti. Ilta meni mukavasti leffaillen ja suklaata syöden.

27.12 kävimme aamusella vielä kiertelemässä naisieni kanssa tässä meidän kaupungissa. Kävimme katsomassa vähän kenkiä ja meikkejä, joita äitini ei voinut vastustaa. Menimme sitten taas juomaan viinilasilliset Cafe Julesiin ja sieltä menimme Monoprix’hin ruoka-ja tuliaisostoksille. Päivä meni todella vauhdikkaasti niinkuin kaikki muutkin päivät, kotosalla häsläsimme keittiössä ja leffailimme illalla. Viimeinen kokonainen päivä, nyt jo vähän ahdisti…

28.12 viimeinen päivä ihanien naisteni kanssa. Aamulla menimme kiertelemään markkinoille. Ostin itselleni kukkia olohuoneen pöydälle laitettavaksi ja toki kävimme myös leipää ostamassa. Rundimme kaupungilla oli todella pikainen, koska ruoanlaitto kutsui jälleen kerran. Tein lounaaksi intialaista ja se onnistui oikein hyvin. Tuukka ja Taika olivat taas kerran innoissaan ja Tuukka ei olisi millään malttanut nukkua päikkäreitään. Villejä leikkejä ja riemua, Tuukka tiesi lähtevänsä Suomeen samana iltana ja pikkuherra oli todella innoissaan. Taika oli vähän levottomalla tuulella (kuten äitinsä)… Päivä meni taas kerran liian nopeaan ja tunnit kuluivat silmänräpäyksessä. Jäähyväiset olivat taas niin raskaat, kauhea ikävä jo nyt. Tuukka halasi tiukasti ja sanoi, että rakastaa meitä kaikkia. Ihana, suloinen, rakas, reipas poikamme. No, viikko kuluu nopeasti ja sitten menenkin hakemaan Tuukan takaisin luoksemme.

Kiitos Jenni ja äiti ihanasta joulusta ja ihanasta vierailusta, olen nauttinut joka ainoasta hetkestä teidän kanssanne ja meillä kaikilla oli aivan uskomattoman mukavaa! Olette niin rakkaita meille kaikille ja tulee meille kaikille hirmuinen ikävä teitä. Onneksi seuraava iloinen jälleennäkeminen on jo helmikuussa, joten siihen ei ole enää kuin kaksi kuukautta. Siihen asti, muistan tätä ihanaa joulua ja joulunaikaa lämmöllä. Kiitos vielä kerran!!

Thank you my love for very warm and nice christmas, it was wonderful. I really enjoyed every moment of it. Thank you for taking so good care of me, our kids and my ladies! I love you with all of my heart, you’re my everything my only one.

Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille rakkaille Suomeen, täällä ikävöidään ja odotetaan innolla helmikuuta!! Olette ajatuksissamme!! Paljon halauksia ja suukkosia kaikille.